Myötätuntoinen vanhemmuus OSA 2: Rajat lapsen ja kasvuympäristön välille

Tämä on blogisarjan Myötätuntoinen vanhemmuus toinen osa. Mikäli et ole vielä lukenut ensimmäistä osaa, pääset tutustumaan siihen tästä

Johdanto

Ennen syntymää koko maailmamme on rajoittunut äidin mahaan. Tuossa maailmassa kaikki tarpeemme täyttyvät ilman, että meidän tarvitsee tehdä yhtään mitään. Meillä on jo kaikki mitä tarvitsemme. Syntymän jälkeen avautuu uusi maailma, jossa tarpeemme eivät enää täytykään automaattisesti. Ruokahuolto ei toimi automaattisesti napanuoran kautta vaan nälkä alkaa kurnimaan vatsassa. Nälkä tuntuu niin kurjalta, että oikein itkettää. Onneksi itkuun vastataan pian ja täydellä mahalla uusi ympäröivä maailmakin tuntuu taas paljon turvallisemmalta.

Vauvana tarpeidemme täyttyminen on täysin riippuvaista itsemme ulkopuolelta. Yhteistyömme ja kommunikointimme ympäristön kanssa määrittävät sen, kuinka hyvin nuo tarpeet tulevat täytetyksi. Myös vanhemman taito lukea vauvan tarpeita vaikuttaa yhteyden laatuun. Hyvä yhteys aikuisen puolelta rakentuu seuraavien varaan: rakkauden, myötätunnon sekä kyvyn ymmärtää ja säädellä vauvan tunnetiloja. Heikko yhteys ja vuorovaikutus taas esim. vanhemman mielenterveys- tai päihdeongelman vuoksi voi johtaa vauvan depressioon. 

Lapsen kasvaessa ympäröivä maailma alkaa vetämään puoleensa yhä enemmän. Lapsi oppii pikkuhiljaa, että voi vaikuttaa myös itse omien tarpeidensa täyttymiseen. Lapsi haluaa oppia uusia taitoja yhä kiihtyvällä tahdilla - "minä itse!". Kasvava halu tehdä asioita itsenäisesti yhdistettynä puutteelliseen syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseen johtaa helposti vaaratilanteisiin. Tarvitaan turvalliset rajat, jottei lapsi vahingoita itseään esim. vetämällä kirjahyllyä päälleen tai juoksemalla autotielle. Lisäksi lapsi tarvitsee aikuiselta opastusta miten vuorovaikutetaan turvallisesti ja kunnioittavasti muiden kanssa. Mihin kaikkeen rajoja siis oikeastaan tarvitaan?

Lapsi tarvitsee aikuisen apua ja rakkaudelliset rajat, jotta:

• lapsi ei vahingoita itseään, muita tai ympäristöään.
  
• ympäristö ei vahingoita lasta
  
• lapsi oppii kunnioittamaan muiden rajoja
  
• lapsi oppii pitämään huolen omista rajoistaan

Rajat lapsen ja ympäristön välillä liittyvät siis turvallisuuteen sekä itsensä ja toisten yksityisyyden kunnioittamiseen. Rajojen tehtävä on suojella jotain tärkeää. Rajat menevät helposti sekaisin rangaistusten tai tottelemattomuuden kanssa. Nämä eivät usein liity niinkään suojeluun, kuin haluumme opettaa tavoille tai taivuttaa tahtoomme. Rangaistuksen taustalla voi olla myös tarkoitus rauhoittaa tilanne. Tilanteen rauhoittamiseen vaikuttaa ennen kaikkea oma sisäinen tilamme. Oma kykymme pysyä rauhallisena luo pohjan tilanteelle joko tyyntyä tai yltyä myrskyksi.

Jos muistat vain yhden asian koko tästä tekstistä, niin toivon sen olevan tämä: Kun lapsi käyttäytyy huonosti, on se hyvä asia!

"Perinteisillä kasvatusmenetelmillä", kuten piiskaaminen, suun peseminen saippualla tai uhkailu, lahjonta ja kiristys pyritään lapsesta saamaan esiin hyvää käytöstä. Koko ajatus siitä, että lapsen tulisi käyttäytyä hyvin joutaa romukoppaan! Lapsen ei tule käyttäytyä hyvin. Myös ajatus siitä, että vanhemman tulisi ehkäistä tilanteita, joissa lapsi voi ja käyttäytyy huonosti, joutaa romukoppaan. On hyvä asia, jos lapsi romahtaa itkupotkuraivareihin tai itkee holtittomasti sylissämme. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsen tulisi antaa käyttäytyä huonosti vahingoittamalla! Päinvastoin: tunnekuohun vallassa oleva lapsi ei käyttäydy järkevästi ja voi saada suurta vahinkoa aikaan. Mitä suurempi tunnekuohu, sitä tiukemmin rajoista tulee pitää kiinni ja pysyä lapsen lähellä. Jos vahingon riski on suuri, voi lapsen joutua jopa ottamaan syliin rauhoittumaan vastoin tahtoaan. Kun lapsi on taistele tai pakene tilassa, ei hän pysty käyttäytymään järkevästi eikä välttämättä rauhoittamaan itseään. Taistele tai pakene tilan rauhoittuminen on kuitenkin edellytys sille, että tilaan johtaneet syvemmällä piilevät tunteet, kuten pelko, ahdistus tai ikävä pääsevät esiin.

Kun lapsen tarpeet on täytetty ja lapsi voi hyvin, on tästä luonnollisena seurauksena ilo ja hyvä käytös. Jos lapsi käyttäytyy huonosti, tarkoittaa se sitä, että lapsella on joko: tyydyttymättömiä tarpeita tai lapsi käy läpi jotain sellaista, jota ei kykene itsenäisesti selvittämään. Usein taustalla on siis lapsen tunnereppuun pidemmältä ajalta kasaantuneita voimakkaita tunteita, kuten pelkoa, ikävää tai ahdistusta. Lapsi saattaa prosessoida esim. eroahdistustaan edelliseltä päivältä tai jotain mitä on sattunut päiväkodissa tai koulussa. Kun tunnereppu on saumojaan myöten täynnä, odottaa se vain sopivaa tilaisuutta purkautua. 

Huono käytös on siis usein merkki siitä, että lapsi kaipaa meiltä jotain sellaista mitä ei koe saavansa. Se voi olla vaikka huomiota tai kevennystä tunnereppuunsa esim. itkemällä. Monesti sellaiset tilanteet, joissa lapsi on ollut jo pidempään huonolla tuulella ja painelee kaikkia nappejamme, ovat niitä, kun lapsi vain odottaa hetkeä, jolloin voi turvallisesti romahtaa. Lapsi kaipaa rakkauttamme eniten silloin, kun ansaitsee sitä vähiten. Romahdus tarjoaa mahdollisuuden päästä purkamaan reppuun kasautunutta tunnekuormaa. Olet varmasti huomannut, että monesti kunnon itkun jälkeen sylissäsi ei istu enää riiviö vaan vastustamaton päivänsäde, joka säteilee iloa ja aurinkoisuutta.

Nasu tuli Puhin vierelle.

"Puh!", kuiskasi hän. "No mitä?"

"Ei mitään", sanoi Nasu 

ja otti Puhin käpälästä kiinni.

"Tarkistin vain että olet siinä."

- Kirjailija A.A. Milne,

Nalle Puhin viisauksia

Suojaavat rajat lapsen ja ympäristön välille

Lapsen ei tule antaa vahingoittaa ympäristöään rikkomalla tai satuttamalla. Aikuisen on kommunikoitava lapselle selvästi, ettei rikkominen tai satuttaminen ole hyväksyttävää käytöstä. Varoituksesta huolimatta lapsi voi silti testata rajoja, ylittää ne tarkoituksenmukaisesti tai siksi, ettei mahda itselleen mitään voimakkaassa tunnekuohussa. Kaikissa näissä tilanteissa aikuisen on tärkeää olla johdonmukainen, rauhallinen ja estää vahingot. Lapsen yrittäessä vahingoittaa tai satuttaa voi lapselle näyttää konkreettisesti kädellä rajan, jonka yli ei ole lupa mennä. Mikäli lapsi ylittää rajan, poistetaan hänet tilanteesta tai estetään vahingoittaminen muulla tavoin.

 Monesti jos lapsi testaa rajoja tai ylittää ne tarkoituksenmukaisesti, on se lapsen (kömpelö) kutsu syvempään yhteyteen aikuisen kanssa. Tarkkaile silloin onko oma huomiosi jossain muualla? Ehkä lapsi koittaa vain saada huomiosi? Lapsen huomion voi ohjata kiusanteosta muualle pohtimalla mitä muuta voisitte tehdä yhdessä lapsen kanssa. Se miten hyvin aikuinen pysyy tilanteessa rauhallisena määrittää pitkälti rauhoittuuko tilanne vai eskaloituuko se myrskyksi. 

Tahallinen vahingoittamisyritys voi merkitä siis myös hätähuutoa siitä, että lapsi käy läpi jotain sellaista, mitä ei pysty ratkomaan itse. Usein lapsi tarvitsee aikuisen apua voimakkaiden tunnereaktioiden läpikäymiseen ja rauhoittamiseen. Silloin lapsi usein kaipaa eniten turvallista syliä, jossa ilmaista kipeitä tunteita itkemällä. Pääasiallisesti käyttäytyessään huonosti lapsi tarvitsee rakkaudellisia rajoja ja yhteyttä aikuiseen sekä apua vaikeiden tunteidensa käsittelyyn. Käydään näitä tarkemmin läpi osassa 5 ja 6.

Suojaavat rajat ympäristön ja lapsen välille

Rajojen avulla lapsen maailma ja ympäristö pysyvät paremmin hallittavissa ja turvallisena. Taaperolla ei ole vielä valmiuksia katsoa K-18 elokuvaa tai pelata väkivaltaista peliä. Sen sisältö voi olla liian pelottavaa ja järkyttävää pienelle lapselle. Ikätasoon nähden liian haastava sisältö voi oireilla monin tavoin esim. pelkoina, painajaisina tai taantumina. Elokuviin, peleihin alkoholijuomiin ym. on syystä sisällytetty ikärajat. Samoin kuin lapsen maksa ei ole vielä kykeneväinen prosessoimaan alkoholia, ei tämän psyykse pysty prosessoimaan ikätasonsa ylittävää sisältöä. Aikuisen tulee siis asettaa rajat, jotta lapsen ympäristö pysyy riittävän turvallisena.

Aikuiset muodostavat ison ja tärkeän osan lapsen kasvuympäristöstä. Ääripäissä vanhemmat voivat asettaa lapselle toistuvasti rajat liian tiukoiksi, liian löysiksi tai molempia vaihdellen. Epäterveen tiukalle asetetut rajat kaventavat lapsen vaikutusmahdollisuuksia, päätösvaltaa ja uteliaisuutta ympäristöään kohtaan sekä vähentävät itsenäistä vastuunottoa. Lapsi kapinoi liian tiukkoja tai epäreiluksi kokemiaan rajoja vastaan - aivan kuten aikuisetkin. Tarkastellaan muutamia kuvitteellisia skenaarioita, joissa rajat asetetaan liian tiukaksi tai löysäksi: Mikäli lapsen kapina tukahdutetaan jatkuvasti esim. tiukalla kurilla ja rangaistuksilla, voi se saada lapsen kääntymään sisäänpäin. Lapsi voi sopeutua tilanteeseen esim. alistumalla tottelevaiseksi ja kiltiksi. Jotta lapsi mahtuu kiltin ja tottelevaisen muottiin, voi hänen olla tarpeen tukahduttaa huonoon käytökseen johtavia tunteita, kuten vihaa. Tällainen ihminen saattaa myöhemmin pyrkiä miellyttämään muita itsensä kustannuksellaan. Hänen voi olla vaikeaa pitää huolta omista turvallisista rajoistaan, jolloin hänen rajojensa yli on helppo kävellä.

Epäterve rajattomuus tai epäselvät rajat taas voisivat johtaa esim. siihen, että lapsi pyrkii asettamaan itse mieleisensä rajat ympäristölleen. Voi syntyä tilanne, jossa lapsella on paljon valtaa ja vähän vastuuta. Jos lapsi saa aina lopulta haluamansa ja tahtonsa läpi, voi se johtaa diktaattorimaiseen käytökseen. Diktaattorin huomio on itsensä sijaan usein siinä mitä saa tai on saamatta toisilta. Tämä voi näkyä tarvitsevana käyttäytymisenä, jossa omat tarpeet täyttyvät toisen kautta ja kustannuksella. Tällaisella lapsella voi olla vaikeuksia kunnioittaa toisen rajoja ja tapana astua niiden yli. Lapsi voi pyrkiä hallitsemaan ympäristöön kehittämällä erilaisia keinoja saada haluamansa ympäriltään. Riskinä voi olla, että lapsi alkaa elämään omaa elämäänsä muiden kautta. Lapsella jonka hyvinvointi on riippuvainen ulkoisista tekijöistä voi olla vaikeuksia pysähtyä itsensä äärelle. Silloin voi olla vaikeuksia rauhoittua sekä kokea epämiellyttäviä tunteita ja tuntemuksia. Tilanne voisi johtaa oireiluun esim. ylivilkkautena tai keskittymishäiriöinä. Myöhemmin taipumus keskittyä muihin itsensä sijaan voisi näkyä esim. toisten pakonomaisena auttamisen tarpeena (myös pyytämättä), toisen asioihin puuttumisena, juoruamisena ja tarvitsevana tai manipulatiivisena käyttäytymisenä.

Lapsi voi myös asettaa itse itselleen liian tiukat rajat tai hylätä omat tarpeensa. Koska aikuiset muodostavat niin ison osan lapsen kasvuympäristöstä, vaikuttavat kaikki vanhempien omat sekä vanhempien välisen suhteen ongelmat lapseen voimakkaasti. Esim. vanhempien jatkuva riitely voi olla jollekin lapselle sietämätöntä ja saada tämän kääntymään sisäänpäin. Toisen lapsen tilanne voisi saada ottamaan roolin vanhempiensa (parisuhteen) auttajana ja pelastajana. Näin voi käydä myös vanhemman mielenterveys- tai päihdeongelman myötä, jolloin lapsi saattaa hylätä omat tarpeensa ja asettaa vanhemman hyvinvoinnin itsensä edelle.

Yllä mainituissa esimerkeissä on vedetty mutkia suoriksi ja todellisuudessa epäterveet rajat ovat vain yksi vaikuttava tekijä siinä millaisia taipumuksia lapselle muodostuu. Liian tiukat rajat ja kuri eivät automaattisesti johda vetäytyvään käyttäytymiseen eikä rajattomuus tarvitsevaan käyttäytymiseen. Nämä kaksi käytösmallia ovat joka tapauksessa hyvin yleisiä. Monesti parisuhteeseen hakeutuvat osapuolet, joista toinen on tarvitsevampi ja toinen vetäytyvämpi. Tällaista parisuhdedynamiikkaa kuvaa mainiosti vertaus kauriista ja metsästäjästä. Mitä lähemmäksi metsästäjä pyrkii, sitä kauemmaksi kauris vetäytyy. Metsästäjä kaipaa usein syvempää yhteyttä kauriiseen, kuulluksi tulemista, ongelmien läpikäyntiä ja läheisyyttä, kun taas kauris kaipaa enemmän omaa tilaa ja rauhaa. Väestöliitolla on tarjolla tällaisille pareille erinomainen maksuton tunnekeskeinen parisuhdekurssi: 

Terveet rajat

Entä miten aikuisen tulee kunnioittaa lapsen rajoja? Usein lapsi oppii vielä enemmän sen kautta miten olemme, kuin mitä sanomme. Rajat ovat monelle meistä hankala osa-alue. Terveiden rajojen asettaminen on taito, jonka voi oppia kuka vain. Aivan kuten missä tahansa muussakin taidossa, kehittyy rajojen asettamisessa vain harjoittelemalla. Vanhemmat ovat siitä onnellisessa asemassa, että lapsi antaa meille hyvän syyn opetella ja harjoitella niitä asioita, joissa meillä on tilaa kasvaa. Jos haluat opetella asettamaan selkeät, turvalliset ja rakkaudelliset rajat lapsellesi on ensin hyvä selkeyttää sitä missä menemme tällä hetkellä. Laitan tähän muutamia kysymyksiä, joiden äärelle voit halutessasi pysähtyä:

Onko rajojen asettaminen minulle helppoa ja luontaista? Miten toimin silloin, kun toinen astuu rajani yli? Onko minulla tapana astua toisen rajojen yli esim. parisuhteessa tai lapsen kanssa? Pyrinkö usein taivuttamaan toisen tahtooni? Miten osaan pitää huolta omista tarpeistani? Miltä kehossani tuntuu, kun luen tätä?

Terveet rajat edellyttävät siis sitä, ettei anna muiden astua omien rajojensa yli eikä kävele toisen rajojen yli. Lapsi oppii sanojen lisäksi erityisesti tekojen kautta. Se miten käyttäydymme lasta kohtaan ja miten annamme lapsen kohdella meitä vaikuttaa suuresti rajojen selkeyteen. Terveille rajoille on olennaista myös johdonmukaisuus. Johdonmukaiset vanhemmat eivät anna periksi lapsen kiukuttelulle tai muille manipulaatioyrityksille. On myös tärkeää, että vanhempi antaa vain sellaisia lupauksia ja uhkauksia, jotka voi sekä aikoo pitää. Halutessasi voit tarkkailla kuinka usein sanot lapsellesi ei ja onko sillä toivottu vaikutus vai onko ei kenties menettänyt osan merkityksestään? Voit myös tarkkailla ohjaatko lasta keskittymällä siihen, mitä et halua tämän tekevän vai siihen, mitä odotat lapselta? Kielellä jota käytämme on iso vaikutus arkeemme. Kokemuksemme muodostuu pitkälti sen mukaiseksi mihin keskitymme. Siksi on oleellista keskitymmekö siihen millaista käytöstä haluamme vai emme halua lapselta?

Tässä osassa keskityttiin rajoihin lapsen ja ympäristön välillä. Lapsi tarvitsee rajat myös tarpeidensa ja mielihalujensa välille. Seuraavassa osassa 3 syvennytään mm. seuraaviin aiheisiin:

• Miten toimia silloin, kun lapsen tarpeet ja halut ovat ristiriidassa keskenään?
• Miksi lapsi kapinoi vastaan, kun ei saa haluamaansa?
• Millaisista asioista aikuisen tulee päättää lapsen puolesta?

Muut osat tässä blogisarjassa:

• Myötätuntoinen vanhemmuus, osa 1 - Johdanto (Avaa tästä)
  
• Myötätuntoinen vanhemmuus, osa 3 - Myötätuntoiset Rajat lapsen tarpeiden ja (mieli)halujen välille. (Avaa tästä)
  
• Myötätuntoinen vanhemmuus, osa 4 - Lapsen ja lapsiperheen tarve rutiineille. (Avaa tästä)
  
• Myötätuntoinen vanhemmuus, osa 5 - Uhmasta ja rakkaudesta - miksi lapsi uhmaa ja käyttäytyy huonosti? (Avaa tästä)