en-Myötätuntoinen vanhemmuus, osa 4 – Lapsen ja lapsiperheen tarve rutiineille

Poikani ollessa 2-vuotias perhe-elämä oli yhtä kaaosta. Kukaan perheestä ei ollut juuri nukkunut edeltävinä vuosina ja päivästä yritettiin vain selvitä seuraavaan. Koskaan ei tiennyt mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Päivittäin selviämisen jälkeen seuraavaksi tärkein tehtävä oli yrittää pitää poika tyytyväisenä. Oman tahdon kasvaessa tehtävä kävi päivä päivältä mahdottomammaksi. 2-vuotias oli perheemme pomo, jonka tahtoa yritimme kuuliaisesti toteuttaa. Olimme kaaoksen keskellä kaikki uuvuksissa eikä omasta ajasta, saati parisuhdeajasta, uskaltanut edes unelmoida. Vanhempina olimme hukanneet itsemme ja tinkineet omasta hyvinvoinnistamme niin paljon, että kaikki kärsivät. Arkemme huuti rakennetta ja rutiineja. Niiden tärkein tehtävä on varmistaa, että tärkeinä pitämillemme asioille varataan aikaa säännöllisesti. Ja että jokaisen omille tarpeille luodaan tilaa.

Kun päiviin saatiin vihdoin rakennetta luomalla perheelle aikataulu, tuntui oudolta, että päivään oli varattu aikaa vain itselleen. Omat tarpeet oli oppinut siirtämään syrjään niin pitkään, ettei enää oikein edes tiennyt mitä kaipaisi itselleen. Piti opetella ottamaan varovaisia askeleita kohti omaa hyvinvointia. "Jos käväisen vain lyhyellä kävelyllä ja palaan pian takaisin". Onneksi aikuinenkin voi osoittautua niin mestarilliseksi oppijaksi, ettei uloslähtöön pian enää tarvittu edes kumppanin tönäisyä.

Miksi lapsi kaipaa rutiineja?

Lapsen arki ilman selkeitä rutiineja muodostuu helposti kaoottiseksi odottamisen ja epätietoisuuden tilaksi. Rutiinit tuovat lapsen arkeen ennustettavuutta ja sitä kautta turvaa. Säännölliset ruoka-ajat opettavat vatsan odottamaan ruokaa tietyn ajan kuluttua. Säännölliset nukkuma-ajat valmistavat kehon lepäämään ja heräämään totuttuina aikoina. Säännölliset harrastukset tai ohjatut leikkituokiot tuovat arkeen rakennetta ja mielekkyyttä. Lapsen on myös helpompi olla kärsivällinen silloin, kun tietää miten kauan hänen tulee odottaa. Lapsen on samoin helpompi sietää tylsyyttä, kun tietää miten kauan sitä vielä jatkuu. Itsenäinen leikkikin on helpompi keksiä silloin, kun tietää siihen olevan aikaa noin 20 minuuttia. Lapsi myös oppii rutiinien kautta. Suurin osa pienemmistä lapsista haluaa kerta toisensa jälkeen katsoa saman ohjelman ja kuulla saman iltasadun tai laulun. Monesti jonkin ajan kuluttua lapsi laulaa itsenäisesti laulua, kertoo yhdessä sadun huippukohtia ja leikkii ohjelmassa näkemiään tilanteita.

Aikataulutettujen rutiinien lisäksi lapsen arkeen voi lisätä ennustettavuutta selkeyttämällä erilaisia siirtymäaikoja. Siirtymäaika on tapahtumasta toiseen siirtymiseen vaadittava aika. Esim. kaksi viimeistä laskua liukumäestä ennen kotiinlähtöä on siirtymäaika samoin kuin viimeiset viisi minuuttia leikkiaikaa ennen ruokailua, hammasten pesua, läksyjä tms. Lapsen on paljon helpompi viedä leikki päätökseensä, kun tietää miten kauan leikkiaikaa on vielä jäljellä. Siirtymäajat antavat lapselle mahdollisuuden osallistua oman aikataulunsa hallintaan sen sijaan, että odottaa milloin aikuinen komentaa siirtymään paikasta ja tapahtumasta toiseen. Valtataisteluita muodostuu helposti eri siirtymien välissä. Rutiinit ja selkeät siirtymäajat auttavat vähentämään näitä valtataisteluja.

Lapsella on luontainen tarve kokea yhteyttä vanhempaansa ja saada vanhemman täysi huomio. Kohdussa kasvava lapsi on jatkuvassa yhteydessä äitiinsä. Syntymän jälkeen lapsi alkaa pikkuhiljaa opettelemaan itsenäistä elämää erillään äidistä. Yhteys vanhempaan luo pohjan sille, että uusi maailma on turvallinen paikka. Yhteys vanhempaan katkeaa erinäisissä tapahtumissa pitkin päivää. Yhteys voi katketa fyysisesti esim. nukkumaan mennessä, töihin lähtiessä tai erilliseen huoneeseen siirryttäessä. Yhteys voi katketa myös huomion siirtyessä muualle esim. matkapuhelimeen, ystävän kanssa jutteluun tai osoittaessa hellyyttä kumppanille. Useimmat pienet lapset kapinoivat ja osoittavat mieltään tilanteissa, joissa yhteys vanhempaan katkeaa. Kasvaessaan lapsi oppii pikkuhiljaa luottamaan, että yhteyden katkeaminen on vain väliaikaista ja lapsi oppii selviämään myös ilman jatkuvaa yhteyttä vanhempaan. Lisääntyvä itsenäisyys on usein samaan aikaan jännää ja pelottavaa.

- Voi! Minä haluan tanssia! huudahti Niiskuneiti ja taputti käpäliään.

- Ei meillä ole aikaa tanssia, kun maailmanloppu on tulossa, sanoi Niisku.

- Mutta jos me ylipäätään aiomme tanssia, niin se on tehtävä nyt, julisti Niiskuneiti. - Ole kiltti! Maailmanloppu tulee vasta kahden päivän kuluttua!

Muumipeikko ja pyrstötähti

Monet ongelmat lapsen käyttäytymisessä keskittyvät hetkiin, joissa tiedetään yhteyden vanhempaan pian katkeavan. Esimerkiksi lapsi saattaa kapinoida ja viivytellä nukkumaanmenoa kaikilla osaamillaan tavoilla. Päiväkotiin jätettäessä lapsi saattaa takertua vanhempaan kaikilla voimillaan. Vanhemman tehdessä töitä kotona tai somettaessa puhelimessa lapsi alkaa tekemään kaikkea sitä, mikä on kiellettyä. Vanhemmalle nuo hetket voivat olla kauan kaivattua omaa aikaa, mutta lapsessa ne laukaisevat eroahdistusta. Selkeät rutiinit ovat erityisen tärkeitä valmistautuessa näihin hetkiin, jolloin yhteyden tiedetään katkeavan. Lapsen ahdistusta helpottaa, kun nukkumaanmeno ym. päivittäiset tapahtumat tapahtuvat joka ilta ennustettavasti saman tutun rutiinin mukaisesti.

Lapsen kärsivällisyys ei ole vielä aikuisen tasolla vaan lapset tylsistyvät helposti. Tylsistynyt lapsi alkaa helposti käyttäytymään huonosti samoin kuin nälkäinen tai väsynyt lapsi. Rutiinit auttavat ehkäisemään näistä johtuvaa huonoa käytöstä. Tämä ei luonnollisestikaan tarkoita sitä, etteikö lapsella tulisi olla koskaan tylsää. Tai sitä, että lasta tulisi koko ajan suojella nälältä, väsymykseltä tai tylsyydeltä. Niiden kokeminen kuuluu meidän kaikkien elämään ja lapsen tulee oppia tulemaan toimeen itsenäisesti myös vaikeiden kokemusten kanssa. Arjen sujuvuutta ja huonoa käyttäytymistä helpottaa kuitenkin merkittävästi esimerkiksi se, että lapsi ulkoilee päivittäin sen sijaan, että on sisällä omillaan. Lapset ovat usemmiten aikuisia energisempiä ja lapsen on helpompi käyttäytyä odotetulla tavalla, kun pääsee ensin purkamaan ylimääräistä energiaa.

Yhteisesti luodulla aikataululla rakennetta arkeen

Lastenkasvatusohjelmissa ongelmiin hukkuville lapsiperheille luodaan lähes poikkeuksetta ensialkuun uudet rutiinit tuomaan arkeen rakennetta, selkeyttä ja turvaa. Lapsiperheen arki on usein kuluttavaa ja vaativaa aikaa vanhemmille. Erityisesti silloin, kun rutiinit eivät ole kunnossa. Sinkkuaikana saamme nauttia vapaudesta, spontaaniudesta ja itsellemme elämisestä. Riittää kun pidämme huolta itsestämme, jolloin rutiineille ei ole niin suurta tarvetta. Lapsiperheen hektisessä arjessa pitää sen sijaan sovittaa monen eri ihmisen menot ja tarpeet saman katon alle. Monet vanhemmat tinkivät omista tarpeistaan pyrkiessään olemaan hyviä vanhempia. Tällöin myös parisuhde jää helposti taka-alalle. Hyvinvoivassa lapsiperheessä olisi hyvä olla yhdessä luotu perheen aikataulu. Sen avulla varmistetaan, että kaikkien tarpeille on varattu aikaa.

Aikataulu on hyvä aloittaa rakentamaan suhteellisen vakiona pysyvien tärkeiden tapahtumien, kuten nukkumaanmenon ja ruokailujen ympärille. Jokaiselle tapahtumalle on selkeyden vuoksi hyvä nimetä vastuuhenkilö. Lisäksi aikataulua luodessa olisi hyvä varmistaa, että jokaiselle on merkitty omaa aikaa, vanhemmille parisuhdeaikaa ja jokaiselle lapselle laatuaikaa kahdestaan vanhemman kanssa. Aikataulu voisi näyttää esim. seuraavalta:

• Heräämisen jälkeen perheen yhteistä hali-/heräämisaikaa perhepedissä: vastuuhenkilö:
  
• klo xx aamupesut, vastuuhenkilö:
  
• klo xx aamupalan valmistus, vastuuhenkilö:
  
• klo xx-xx itsenäistä leikkiaikaa
  
• klo xx päiväkotiin/kouluun/ulos lähdön valmistelu (pukeminen, reppu, eväät ym.), vastuuhenkilö
  
• klo yy lounaan valmistus, vastuuhenkilö:
  
• klo yy päiväunet, vastuuhenkilö:
  
• klo yy ohjattu leikkihetki, vastuuhenkilö:
  
• klo yy ulos lähdön valmistelu, vastuuhenkilö:
  
• klo zz päivällisen valmistus, vastuuhenkilö:
  
• klo zz ohjattu leikkihetki, vastuuhenkilö:
  
• klo zz iltapalan valmistus, vastuuhenkilö:
  
• klo åå Rutiinit ennen sänkyyn menoa (iltapesu, vessakäynti, vaatteiden vaihto, vettä sängyn viereen ym.), vastuuhenkilö:
  
• klo åå Rutiinit sänkyyn menon jälkeen (iltasatu/-laulu, hyvänyön suukko ym.), vastuuhenkilö:
  
• Lasten nukahdettua Parisuhdeaika. vastuuhenkilö:
  

Kun kellonajat ja vastuuhenkilöt välttämättömiin rutiineihin ovat nimettynä, on helpompi lisätä jokaisen oma aika aikatauluun. Aikataulun luominen mahdollistaa ja selkeyttää mitä keneltäkin odotetaan sekä milloin on aikaa keskittyä vain itseensä. Se auttaa myös siinä, ettet hukkaa itseäsi vanhemmuuteen. Mikä on kykysi vastata omiin tarpeisiisi? Mitä ovat tarpeesi?

Kalenterimme täyttyy helposti erilaisista menoista ja tekemisistä. Kiire ohjaa usein arkea. Kiireen keskellä on hyvä muistaa, että parhaat kohtaamiset tapahtuvat kiireettömästi. Kaipasitko omassa lapsuudessasi enemmän tekemistä vai sitä, että vanhemmat olisivat sinulle läsnä? Mahtuisiko omaan kalenteriisi kymmenen minuutin kahdenkeskinen leikkihetki lapsen kanssa joka viikko tai jopa päivittäin? Jos mahtuu, niin kokeile antaa lapsen päättää miten käytätte ajan.

Muut osat tässä blogisarjassa:

• Myötätuntoinen vanhemmuus, osa 1 - Johdanto (Avaa tästä)
• Myötätuntoinen vanhemmuus, osa 2 - Myötätuntoiset Rajat lapsen ja kasvuympäristön välille. (Avaa tästä)
  
• Myötätuntoinen vanhemmuus, osa 3 - Myötätuntoiset Rajat lapsen tarpeiden ja (mieli)halujen välille. (Avaa tästä)
  
• Myötätuntoinen vanhemmuus, osa 5 - Uhmasta ja rakkaudesta - miksi lapsi uhmaa ja käyttäytyy huonosti? (Avaa tästä)