en-Myötätuntoinen vanhemmuus: OSA 1 Johdanto

Mitä jokaisen vanhemman tulisi ymmärtää lapsen tarpeista?

Mitä lapsi tarvitsee voidakseen hyvin? Siis itsestäänselvien perustarpeiden, kuten riittävän unen ja ravinnon lisäksi? Mitä sellaisia tarpeita lapsella on, että ilman niiden täyttymistä lapsi voi ja käyttäytyy usein huonosti? Monilla lapsilla on haasteita nukkumisen, sääntöjen noudattamisen, kiukkukohtausten, ruokailun, levottomuuden ym. kanssa.

Vanhempia pommitetaan runsaasti erilaisten odotusten ja neuvojen tulvalla. Tee näin tai älä tee niin! Kun kerroin ystävilleni aikeestani kirjoittaa vanhemmuudesta, sain usein neuvoksi olla kirjoittamatta. Riskinä on aiheuttaa vain lisää hämmennystä, kun neuvoja tulvii jo aivan liikaa joka puolelta. Neuvojen sijaan tarvitaankin ymmärrystä ja selkeyttä. Aloitetaan näiden etsintä kysymyksellä mitä lapsi tarvitsee aikuiselta kukoistaakseen?

Rakkautta, Rajoja ja Rutiineja

Voidakseen hyvin lapsi tarvitsee seuraavia kolmea asiaa aikuiselta: Rakkautta, Rajoja ja Rutiineja. Jos lapsi käyttäytyy huonosti, on todennäköistä, että yksi tai useampi näistä tarpeista ei ole täyttynyt. Kääntäen voidaan sanoa, kun tarpeemme ovat täyttyneet, voimme yleensä hyvin eikä huonoon käytökseen ole tarvetta. Rakkaus, Rajat ja Rutiinit ovat monesti väärinymmärrettyjä ja kaipaavat selkeytystä siihen, mitä ne oikeasti käytännössä tarkoittavat. Käydään tässä johdannossa ensin kukin kolmesta tarpeesta lyhyesti läpi ja pureudutaan kuhunkin tarkemmin käytännön tasolla jatko-osissa.

Rakkaus

Lapsi tarvitsee aikuisen rakkautta kaikista eniten silloin, kun ansaitsee sitä vähiten. Lapsi ei osaa vielä hallita tai säädellä omaa tunnetilaansa vaan tarvitsee siihen aikuisen apua. Kun lapsi käyttäytyy huonosti, on hän useimmiten voimakkaan tunnekuohun vallassa. Tunnereaktio on niin sietämättömän voimakas, että lapsi pyrkii purkamaan sitä ulospäin käyttäytymisellään - esim. lyömällä. Koska tunnereaktio on lapsen sisällä, voi sen purkaa vain näkemällä ja kokemalla sen mitä sisällä tapahtuu. Esimerkiksi vihan voi kohdistaa toiseen ihmiseen vaikkapa huutamalla tai lyömällä. Se helpottaa kuitenkin vasta, kun sisällämme kuohuva viha ja sen alla olevat tunteet, kuten pelko ja ahdistus tulevat kohdatuksi.

Jotta lapsi voi purkaa tunnereaktion turvallisesti, tarvitsee hän aikuisen läsnäoloa ja rakkautta. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Usein lapsi tarvitsee vain turvallisen sylin, jossa voi ilmaista kipeitä kokemuksiaan. Pieni lapsi ei välttämättä tarvitse tunnereaktion purkamiseen sanoja tai neuvoja lainkaan vaan lapsella on tähän paljon tehokkaammat menetelmät: itku ja nauru. Kumpikin näistä luontaisista sisäänrakennetuista menetelmistä purkaa tehokkaasti kasautuneita tunteita. Seuraavan kerran kun lapsesi saa hepulikohtauksen tai itkupotkuraivarit, voit siis onnitella itseäsi siitä, että lapsi saa vihdoin purkaa tunnereppuunsa kasaantunutta painolastia.

Entä mistä sitten kaivaa riittävästi myötätuntoa asettua lapsen saappaisiin juuri silloin, kun hän painelee kaikkia nappejamme ärsyttääkseen? Tätä ja muita taitoja myötätuntoiseen ja rakkaudellisempaan vuorovaikutukseen avataan myöhemmissä osissa 5 ja 6. Sitä ennen on kuitenkin tärkeää selkeyttää kahta muuta lapsen tarvetta eli rajoja ja rutiineja.

Rajat luovat lapselle turvaa

Rajaton lapsi voi huonosti, sillä aikuisen asettamat rakkaudelliset rajat ovat lapsen hyvinvoinnin kannalta välttämätön tarve. Lapsen silmin maailma voi joskus näyttää kaoottiselta ja turvattomalta. Lapsi vasta opettelee vuorovaikuttamaan ympäristönsä kanssa ja etsimään paikkaansa tässä maailmassa.

Mikäli lapsi ei saa tarvitsemiaan rajoja ympäristöstään, pyrkii hän asettamaan ne itse. Mikäli ympäristö on lapselle liian kaoottinen, pyrkii hän luomaan kaaokseen järjestystä. Lapsi alkaa siis hallitsemaan ympäristöään itse, mikäli sitä ei tehdä hänen puolestaan. Tämä puolestaan voi johtaa lapsen omavoimaiseen käyttytymiseen, jossa lapsi komentelee muita diktaattorimaisesti. Ei ole lainkaan harvinaista, että lapsi harjoittelee vallankäyttöään esim. komentelemalla lelujaan samoilla sanoilla, joita aikuiset käyttävät. Myötätuntoiset rajat tuovat lapselle turvaa, kun taas rajattomuudesta seuraa aina turvattomuutta. Lapsi ei ole kykeneväinen asettamaan itselleen turvallisia ja rakkaudellisia rajoja vaan tarvitsee siihen aikuista.

Vastaavasti lapsi kapinoi liian tiukkoja tai epäreiluksi kokemiaan rajoja vastaan. Aivan kuten aikuisetkin. Terveet rajat auttavat siinä, että pidän huolen omista tarpeistani ja otan muiden tarpeet huomioon.

Rajat on helppo ymmärtää väärin ja sekoittaa toimenpiteisiin, joita rajan ylittämisestä seuraa. Erilaisten rangaistusten, kuten jäähypenkin, etujen poisviennin tai huomiotta jättämisen käyttö ei ole rajojen asettamista vaan seuraamuksia rajan ylittämisestä. Seuraamuksilla on toki paikkansa ja palataan niihin myöhemmin, mutta niitä ei tule sekoittaa rajoihin. Selkeytetään siis mitä ovat ne rajat, joita lapsi tarvitsee voidakseen hyvin?

Lapsi tarvitsee turvalliset ja rakkaudella räätälöidyt rajat:

• Itsensä ja ympäristönsä välille. Eli mm. siihen, etten anna muiden kävellä itseni ylitse enkä ylitä toisen rajoja kutsumatta.
• Omien tarpeidensa ja (mieli)halujensa välille. Eli esim. miten tehdä hyviä valintoja silloin, kun se mitä haluan johtaa huonoon lopputulokseen vaikkapa terveyden kannalta.

Rajat ovat iso aihe ja ne vaikuttavat merkittävästi elämänhallintaamme. Kuinka kasvattaa lapsesta itsenäinen aikuinen, joka osaa vastata omiin tarpeisiinsa, pitää huolta omista rajoistaan ja kunnioittaa empaattisesti toisten rajoja? Näihin haetaan selkeyttä konkreettisten esimerkkien kautta osissa 2 ja 3. Sitä ennen alustetaan vielä lyhyesti sitä, miksi hyvinvoiva lapsi tarvitsee rutiineja?

Rutiinit

Rutiinit tuovat lapsen arkeen ennustettavuutta. Säännölliset ruoka-ajat opettavat vatsan odottamaan ruokaa tietyn ajan kuluttua. Säännölliset nukkuma-ajat valmistavat kehon lepäämään ja heräämään totuttuina aikoina. Säännölliset harrastukset tai ohjatut leikkituokiot tuovat arkeen rakennetta ja mielekkyyttä. Lapsen on helpompi olla kärsivällinen silloin, kun tietää miten kauan hänen tulee odottaa. Lapsen on samoin helpompi sietää tylsyyttä, kun tietää miten kauan sitä vielä jatkuu. Itsenäinen leikkikin on helpompi keksiä silloin, kun tietää siihen olevan aikaa noin 20 minuuttia ikuisuudelta tuntuvan tylsyyden sijaan.

Erilaiset ongelmat lapsen käyttäytymisessä keskittyvät usein hetkiin, joissa yhteys vanhempaan katkeaa. Esimerkiksi lapsi saattaa kapinoida ja viivytellä nukkumaanmenoa kaikilla osaamillaan tavoilla. Päiväkotiin jätettäessä lapsi saattaa takertua vanhempaan kaikilla voimillaan. Vanhemman tehdessä töitä kotona tai somettaessa puhelimessa lapsi alkaa tekemään kaikkea sitä, minkä tietää olevan kiellettyä. Vanhemmalle eron hetket voivat tuoda kauan kaivattua omaa aikaa, mutta lapsessa ne laukaisevat eroahdistusta. Selkeät rutiinit ovat erityisen tärkeitä valmistautuessa hetkiin, jolloin yhteyden tiedetään katkeavan. Lapsen ahdistusta helpottaa, kun nukkumaan meno tapahtuu joka ilta ennustettavasti saman tutun rutiinin mukaisesti.

Lastenkasvatusohjelmissa ongelmiin hukkuville lapsiperheille luodaan lähes poikkeuksetta ensialkuun uudet rutiinit tuomaan arkeen rakennetta, selkeyttä ja turvaa. Lapsiperheen arki on usein kuluttavaa ja vaativaa aikaa sekä lapsille, että vanhemmille. Erityisesti silloin, kun rutiinit eivät ole kunnossa. Monesti rutiinit mielletään tylsiksi, vastenmielisiksi ja vapautta tai luovuutta rajoittaviksi. Aikana ennen lapsia oli ihanaa tulla ja mennä oman fiiliksen mukaan. Lapsiperheen arjessa joustovara on huomattavasti kapeampi. Lapsi herää aamulla aikaisin huolimatta siitä olenko nukkunut hyvin vai valvonut myöhään. Enää ei riitä, että pidän huolta omista tarpeistani vaan perheessä tulee sovittaa usean eri henkilön tarpeet yhteen. Ymmärrän hyvin, että rutiinit herättävät monesti vastustusta. Minäkin vastustin niitä, kunnes esitin itselleni seuraavat kysymykset? Koenko, että minulla riittävästi omaa aikaa? Entä puolisollani tai lapsillani? Onko meillä puolison kanssa riittävästi yhteistä parisuhdeaikaa? Saavatko lapset purkaa ylimääräistä energiaa esim. ulkoilemalla riittävästi? Saako jokainen lapsi riittävästi laatuaikaa vanhemman kanssa leikkien, kikatellen ja yhteyttä luoden? Nautinko arjestani vai toivonko usein vain selviäväni seuraavaan aamuun?

Edellisten kysymysten pohtiminen auttoi minua ymmärtämään rutiinien tärkeyden. Rutiinit auttavat siinä, että merkityksellisiksi kokemilleni asioille riittää aikaa tarpeeksi usein. Osassa 4 syvennytään konkretian tasolla tarkemmin siihen millaisia rutiineja lapset ja lapsiperheet tarvitsevat?

Toivon tämän johdannon tuoneen sinulle selkeyttä ja inspiraatiota vanhemmuuteen. Vanhemmaksi tultuani löysin itseni usein neuvottomana sen edessä, kuinka tehdä hyviä päätöksiä lapseni suhteen. Eli kuinka toimia oikein ja ennen kaikkea mihin ihmeeseen olen hukannut lapseni käyttöoppaan? Jatko-osat on kirjoitettu tuomaan käytännönläheistä ymmärrystä, selkeyttä ja konkretiaa vanhemmuuteen. Ne on kirjoitettu sellaiseksi käsikirjaksi lapsen käyttäytymiseen, jota olen vuosia etsinyt. Toivon että ne lisäävät rauhan, ilon ja yhteyden kokemista lapsiarjessasi!

Muut osat tässä blogisarjassa:

• Myötätuntoinen vanhemmuus, osa 2 - Myötätuntoiset Rajat lapsen ja kasvuympäristön välille. (Avaa tästä)
  
• Myötätuntoinen vanhemmuus, osa 3 - Myötätuntoiset Rajat lapsen tarpeiden ja (mieli)halujen välille. (Avaa tästä)
  
• Myötätuntoinen vanhemmuus, osa 4 - Lapsen ja lapsiperheen tarve rutiineille. (Avaa tästä)
  
• Myötätuntoinen vanhemmuus, osa 5 - Uhmasta ja rakkaudesta - miksi lapsi uhmaa ja käyttäytyy huonosti? (Avaa tästä)