Kuuntelin äänikirjaa: Tommy Hellsten - Saat sen mistä luovut. Kirja sai minussa heräämään kysymyksen, joka on kenties elämäni tärkein kysymys:
Miltä se tuntuisi olla täysin rakastettu?
Tuon kysymyksen esittäminen keholleni - siis antamalla kehoni kokea miltä tuntuu olla rakastettu - sai aikaan väkevän prosessin, josta jaan oheisella videolla:
Se sai minut oivaltamaan, kuinka olin pienenä lapsena sairastunut vahvuuteen. Suurinta vahvuutta sain kokea silloin, kun pääsin auttamaan jotain toista henkilöä. Niinpä minusta tuli siis muiden auttaja ja osteopaatti. Vahvuuteni kätki sisälleen suurimman heikkouteni: kykenemättömyyteni kokea olevani rakastettu. Tuo näennäinen vahvuus ei tietystikään ollut aitoa vahvuutta vaan heikkouden päälle kasattua suojamuuria. Ulkoista vahvuutta, joka suojaa rakkaudettomuuden kokemukselta. Hellstenin mukaan kukaan ei voi elää ilman rakkautta. Siksi kehitämme lapselle kestämättömän rakkaudettomuuden kokemuksen päälle suojamuureja. Tällaiset suojamuurit rakentavat meille valheellisen häpeäidentiteetin ja auttavat meitä löytämään "paikkamme" rakkaudettomassa maailmassa. "Itseemme kohdistunut rakkaudettomuus muuttuu rakkaudettomuudeksi, jota kohdistamme itseemme." (Hellsten 2000, kappale 4)
Tommyn (Hellsten 2000, kappale 4) mukaan häpeäidentiteetti, siis rakkaudettomuus, jota kohdistamme itseemme tarkoittaa sitä, ettemme suhtaudu rakastavasti keskeneräisyyteemme vaan pyrimme peittämään sen. "Rakkaudettomuuden päälle rakentuu itse rakennettu vahvuus, eräänlainen häpeäidentiteetti. Häpeäidentiteetti on kaikkea sitä, millä ihminen pyrkii rakentamaan itsestään positiivisen representaation. Se voi olla:
Jos tunnistat itsessäsi näitä piirteitä ja kuulet kutsun astua kokemaan heikkoutta, kysy itseltäsi: Miltä se tuntuisi olla täysin rakastettu? Esitä kysymys kehollesi ja asetu sitten tarkkailijan rooliin seuraamalla uteliaisuudella mitä ikinä se kehossasi herättää. Kysymyksen esitettyäsi voit ajatella kehosi ilmaisevan itseään sisäinenä lapsenasi, jolle olet aikuisena paikalla mielen tasolla. Mitä ikinä kehossasi herääkään, anna sille tilaa ja salli sen olla tässä ja nyt - juuri sellaisena, kuin se on - analysoimatta tai järkeilemättä. Mitä ikinä kehossasi herääkään, voit kysyä jatkokysymyksen: mitä jos vain antaisin itseni kokea sen (esimerkiksi vastustuksen, rakkaudettomuuden, rakkauden ym.)?
Mikäli kaipaat syvempää ymmärrystä ja työkaluja aihepiiriin, voit jatkaa lukemalla seuraavan Aaro Löfin blogikirjoituksen sisäisestä lapsestasi
Lähteet:
Hellsten, Tommy 2000. Saat sen mistä luovut - elämän paradoksit. Kirjapaja Oy
Aiemmassa blogikirjoituksessa avasin mitä kaikkien tulisi tietää pallean toiminnasta ja hyvin toimivan hengityksen hyödyistä. Se on mielestäni kaikille tarpeellista perustietoa, jota näkisin mielelläni opetettavan peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa. Mikäli et ole siihen vielä tutustunut, ota se haltuun tästä.
Löysin itseni neuvottomana 3-vuotiaan kanssa, joka ei tottele, kunnioita tai usein edes kuuntele minua. Sen sijaan uhmakas lapsi turvautui kanssani jatkuvasti erilaisiin kiellettyihin keinoihin, kuten lyömiseen, huutamiseen, pärskimiseen, sylkemiseen ja tavaroiden heittelyyn. Myös valtataisteluita oli välillämme jatkuvasti.
Poikani ollessa 2-vuotias perhe-elämä oli yhtä kaaosta. Kukaan perheestä ei ollut juuri nukkunut edeltävinä vuosina ja päivästä yritettiin vain selvitä seuraavaan. Koskaan ei tiennyt mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Päivittäin selviämisen jälkeen seuraavaksi tärkein tehtävä oli yrittää pitää poika tyytyväisenä. Oman tahdon kasvaessa tehtävä kävi...
Ihminen ei voi koskaan saada tarpeeksi sitä mitä ei tarvitse. Siksi on tärkeää erottaa halut ja tarpeet toisistaan. Kun tarpeemme on täytetty, voimme yleensä hyvin emmekä tarvitse mitään. Paras tunnusmerkki lapsen tarpeiden täyttymisestä on ilo. Kun lapsi on iloinen, on hänen tarpeensa sillä hetkellä täytetty.